Viime päivinä on puhuttu paljon maataloustuottajien ahdingosta, eikä syyttä. Kustannuksia kasvattaa rehun, lannoitteiden ja polttoaineiden hinnan nousu. Myöskään viimevuosien sadot eivät ole olleet parhaimmasta päästä. Päivittäistavarakaupan ja maataloustuottajien välisessä neuvotteluissakaan tuottajalle ei ole juuri sanavaltaa.
Suomalaista ruokaa arvostetaan sen puhtauden ja laadukkuuden vuoksi, mutta tämä ei valitettavasti näy maataloustuottajien tilipussissa. Ruuan omavaraisuusasteen säilyttäminen korkealla tasolla mahdollistaa toimivan huoltovarmuuden kriisitilanteissa. Ei pidä myöskään unohtaa maatalous- ja elintarvikealan noin 340 000 työtekijää.
Hallitukselta ei ole vastaantuloa nähty, päinvastoin maataloustuottajia on syyllistetty päästöistä ja tähän on kyllä tarkoitus puuttua, onhan meillä maailman kunniahimoisin ilmastopolitiikka, joka maksatetaan kansalaisilla ja yrityksillä. Sympatiaa tuntuu riittävän, mutta ei keinoja. Siksi heitän ilmoille ajatuksen vastaavasta järjestelmästä kuin reilun kaupan tuotteet. Tämä olisi järjestelmä kotimaisille maataloustuottajille. Onhan meillä jo järjestelmä reilun kaupan tuotteille muutenkin. Miten tulot jaetaan, niin niitä en lähden yksityiskohtaisesti pohtimaan, mutta esim. leivän painosta riippuen 10-30 snt korotus toisi jo viljelijälle tuplahinnan viljasta. Järjestelmä tulisi, niin maito- ja lihatuotteillekin. Tämä järjestelmä ei lisäisi pienituloisten kustannuksia vaan ne maksaisivat kenellä on varaa ja ketkä haluavat tukea kotimaista ruuantuotantoa. Tämä järjestelmä ei myöskään nostaisi viljan markkinahintaa, joka noustessaan taas nostaisi rehujen hintaa ja lisäisi lihantuottajien ahdinkoa.
(kirjoitus julkaistu myös uudensuomen puheenvuorossa 22.2.2022)